Melontaretki Kolovedellä 28. syyskuuta - 1. lokakuuta
Matkaan kanoottiparkista kohti Koloveden kansallispuistoa lähdettiin torstaina kello yhdentoista aikoihin viiden hengen retkueella. Koko porukka mahtui yhteen autoon ja kanoottikärry tuli mukana auton perässä. Matkaa Kolovedelle kertyi yhteen suuntaan reilut 380km ja tästä syystä retkeen oli päätetty varata kolme yötä. Kolovedellä auton pysäköintipaikaksi valittiin Käköveden grillipaikka ja muita autoja siellä ei illansuussa näkynytkään. Hämärän tiedettiin alkavan laskeutua klo 19:n maissa ja siksi siirrettiin retkitavarat sujuvasti kahteen avokanoottiin ja yhteen kajakkiin. Ilta oli tyyni ja sää mitä parhain, kun melottiin Käköveden selkää pitkin kohti yöpymispaikkaa. Ensimmäisen yön telttailupaikaksi valittiin noin kolmen kilometrin päässä lähtöpaikasta sijaitseva kaunis Vaajasalon grillipaikka. Sinne saavuttiinkin sopivasti ennen pimeän tuloa ja teltat pystytettiin puisille teltta-alustoille. Iltaa vietettiin nuotiolla ja pimeän laskeuduttua saatiin ihailla kirkasta kuutamoa. Yöllä hiljaisuuden rikkoivat ainoastaan Kuikan huutelu ja vieruskaverin kuorsaus.
Perjantaina aamulla sää oli jo harmaampi ja luvassa oli 3-5m/s myötätuulta, kun lähdettiin siirtymään kohti seuraavan yön nukkumapaikkaa, Mäntysalon vuokratupaa. Vaajaselän kautta melottiin Laajankaarteenselälle. Ensimmäinen pysähdys pidettiin Kirkkorannassa, jota useimmat pitävät Kolovedelle tullessaan auton parkkipaikkana. Siellä sijaitsevat myös vuokrakanoottien ja kajakkien säilytyspaikka. Kirkkorannasta suuntasimme kohti Ukonvuorta ja siellä sijaitsevia kalliomaalauksia. Sen verran oli tuo 5000 vuotta vanha graffiti päässyt jo haalistumaan, että emme sitä ankarankaan tihrustamisen jälkeen havainneet. Paikka itsessään oli kuitenkin vaikuttava. Ukonvuorelta matka jatkui kohti Laajakaarteen grillipaikkaa. Siellä sytytimme nuotiopaikalle tulet ja söimme lounasta. Tauon jälkeen lähdimme Lapinselän kautta Kotaselälle ja sieltä Kuhaselän reunalla sijaitsevalle Mäntysalon vuokratuvalle. Sinne saavuimmekin juuri sopivasti klo 14, kun vuokra-aika alkoi. Miehet alkoivat lämmittämään saunaa sekä tupaa. Naiset lähtivät patikoimaan tuvalta lähtevää metsäpolkua. Polku kulki hyvin vaihtelevassa metsämaisemassa ja matkan varrelta löytyi Kanttarelleja illan ruoan lisukkeeksi. Sauna olikin mukavasti lämmennyt, kun hikiset patikoijat saapuivat tuvalle takaisin. Uimavesi oli jo aika viileää, mutta muutama rohkea uskalsi sinne saunan lämmöstä pulahtaa. Illan pimennyttyä alkoi sänkyjen alapedeiltä kuulua tyytyväinen kuorsaus.
Lauantaiaamuna siivottiin kämppä seuraavia käyttäjiä varten kuntoon, pakattiin tavarat kanootteihin ja lähdettiin suuntaamaan takaisinpäin Kotaselkää. Tuulta oli luvattu 4-6m/s ja tällä kertaa se oli vastainen. Yksissä tuumin päätettiin jättää Mäntysalon kiertäminen seuraavaan kertaan ja oikaistiin hieman melomalla Kotaselän kautta Mäntysalon ja Vaajasalon saarien välistä Kolovedelle. Heti alkumatkasta aloimme saada vettä oikein kunnolla sateen muodossa niskaan ja pieni ukkoskuurokin yllätti. Maihin ei päästy nousemaan, mutta kökötettiin rannan tuntumassa odottamassa, että ukkospilvet siirtyvät ohi. Niiniselälle osui matkan navakoin vastatuuli, mutta hyvin jaksoivat kanooteilla melojat puskea aaltojen läpi Syväniemen grillipaikalle taukoa pitämään. Siellä laitettiin taas tulet nuotiopaikalle ja syötiin evästä. Tauon jälkeen suunnattiin kohti Vaajasaloa, jossa oli tarkoitus yöpyä telttailemassa viimeinen yö. Tuuli alkoi pikkuhiljaa tyyntyä ja saatiin taas nauttia jylhien kallioiden kauneudesta. Vaajasalon näkyessä jo horisontissa teimme yksissä tuumin päätöksen, että melommekin yöpymään Käköveden grillipaikalle, jonne olimme jättäneet auton odottamaan. Sunnuntaille oli luvattu vieläkin kovempaa vastatuulta sateen kera ja voimia meloakin vielä riitti. Aamulla saisimme pakata yöpymistarvikkeet suoraan autoon. Paluumatkalle osuivat vielä yhdet kalliomaalaukset ja päätimme tehdä pienen mutkan Käköveden toiselle laidalle niitä ihmettelemään. Maalaukset piti bongata vedessä kelluen ja aallot keikuttivat melko lailla kulkupeliä. Löytyiväthän ne kuvat kiven kyljestä viimein! Tyytyväisinä lähdimme puskemaan viimeisen etapin vastatuuleen kohti määränpäätä. Käköveden grillipaikka tarjosi meille oikein mukavan leiriytymispaikan. Sieltä löytyi jopa hieno grillikatos.
Kolovettä ei turhaan kutsuta melojan unelmaksi, maisemat ovat upeat. Koska moottoriveneily on kansallispuiston alueella kielletty, on myös hiljaisuus käsin kosketeltavaa. Yöpyä voi grillipaikoilla, joissa on hyvin järjestetty puuhuolto ja hyvät tulentekopaikat. Telttoja varten grillipaikoilta löytyy puisia teltta-alustoja. Jokaiselta grillipaikalta löytyy myös hyvä laituri, johon on helppoa rantautua. Tähän aikaan syksystä ei yhtä ohi melonutta kajakkia lukuun ottamatta muita retkeilijöitä alueella näkynyt. Saimme siis olla alueella todella rauhassa.
Sunnuntaiaamun vesisateessa ja Käkövedellä puhaltavaa tuulta katsellessa, olimme tyytyväisiä ratkaisuumme meloa jo edellisenä päivänä autopaikalle. Aamutoimien jälkeen pakkasimme tavarat autoon ja pääsimme lähtemään kotimatkalle hyvissä ajoin. Kanoottiparkkiin Hyvinkäälle saavuimme neljän aikoihin iltapäivällä.
-Heidi
